Mistä on pienet yrittäjät tehty?

Loru lapsuudesta kumpusi mieleeni ja oli pakko jatkojalostaa tuota iki-ihanaa lorua teemaan sopivasti. Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty. Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty. Mistä on pienet yrittäjät tehty? Luovuudesta, innovatiivisuudesta, intohimosta ja seikkailunhalusta. Niistä on pienet yrittäjät tehty.

”Älkää tappako opiskelijoiden luovuutta”, kehoitti projektipäällikkö ja taiteen maisteri Pasi Jaskari Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta kun kysyin, millaisia terveisiä hän laittaisi meille opettajille ammattikorkeakouluihin. Pasi on työskennellyt KyAMKissa 30 vuotta ja vetää tällä hetkellä LCCE-yrittäjyysprosessia. Pasi on myös yrittäjä. Ei ihan samoilla sanoilla, mutta samaa viestiä kuin Pasi välitti yrittäjä Mikko Jaatinen, jota niin ikään jututin ja joka on 25 ikävuoteensa mennessä ehtinyt toimia yrittäjänä jo kymmenen vuotta. Mikko on hallituksen jäsen ja osakas Nordic Business Forumissa. ”Laittakaa itsenne likoon. Kokeilkaa. Lähtekää mukaan matkalle”, hän rohkaisee opettajia. Mikon mukaan yrittäjyys on matka ja parasta yrittämisessä on seikkailu. Kaikessa runsaudessaan ja rikkaudessaan keskusteluni Pasin ja Mikon kanssa on tuttuun tapaan kuultavissa linkeistä, jotka löytyvät merkinnän lopusta.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa yrittäjyysopinnot toteutetaan LCCE-yrittäjyysprosessina, joka on osa oppimisen ja osaamisen ekosysteemin nimellä kulkevaa kokonaisuutta (Learning and Competence Creating Ecosystem). Konsepti sai opetusministeriön myöntämän laatuyksikköpalkinnon vuosille 2010-2012, mikä herätti kiinnostukseni ja halusin tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja millaiset käsitykset ohjaavat yrittäjyyden opetusta Kymenlaaksossa.

Erityisen hyvänä Pasi Jaskari näkee nykyisessä tavassa toimia sen, että yrittäjyys- ja innovaatio-opinnot on yhdistetty. LCCE-yrittäjyysprosessissa innovatiivinen toimintatapa nähdään pitkälti samaksi kuin yrittäjämäinen toimintatapa. Kymenlaaksolaiset ovat yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa rakentaneet yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen kokonaisuuden, joka sisältyy opetussuunnitelmaan.

Yrittäjyysopinnot muodostuvat kolmesta tasosta tai vaiheesta. Ensimmäisen tason muodostaa Ideasta innovaatioon -opintojakso, jossa harjoitellaan mahdollisuuksien näkemistä ja idean tuottamista luovien menetelmien avulla. Monialaisissa ryhmissä yhteistoiminnassa kehitetään ideaa ja tuotetaan idea- tai innovaatiomalli energiataloudesta, matkailusta tai miltä alalta tahansa, sillä tarkoituksena on löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia eikä esimerkiksi perustaa kampaamoa uusiksi. Ensimmäisen tason opinnot ovat ensimmäisenä opiskeluvuotena ja ovat pakollisia mm. liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoille. Lopuksi opiskelijoita kannustetaan viemään ideaa eteenpäin ja kehittämään liiketoimintaansa opintojen edetessä.

Toisessa vaiheessa, toisena tai kolmentena opiskeluvuotena opiskelija voi valita joko yrittäjyys- tai innovaatio-opinnot ja täydentää osaamistaan opiskelemalla tuotteistamista, markkinointia, liiketoiminnan suunnittelua jne. Kolmannessa tasossa opiskelijat, jotka valitsevat oman yrittäjyyden tien tulevat mukaan sparrausprosessiin, jossa ammattiopinnot ja seminaarityöt hyödynnetään oman yrityksen lukuun. Hyväksiluettavien opintojen väihteluväli on 100 opintopistettä, sosiaali- ja terveysalan 30 opintopisteestä liiketalouden 130 opintopisteeseen. Jokaiselle opiskelijalle sparrausprosessissa tehdään yrittäjyyden henkilökohtainen suunnitelma HOPS ja sparraus voi alkaa jo toisena opiskeluvuonna.

Jaskari näkee vahtuutena sen, että opetuksessa panostetaan yrittäjyyden alkupäähän, mahdollisuuksien näkemiseen ja tulevaisuuteen suuntaamiseen. Kymenlaaksossa ei nimittäin uskota perinteiseen liiketalousmaiseen opetustapaan, koska siinä liiketoimintasuunnitelmalla on liian suuri rooli ja merkitys. ”Kun idea on syntynyt, yrittäjyys tulee mukaan matkan varrella ja yrityksen perustamisen rutiinit hoituvat automaattisesti”, toteaa Jaskari. Hän näkee ensimmäisen tason yrittäjyysopinnot äärimmäisen tärkeäksi. ”Tuolloin kehitetään luovuutta ja innovointikykyä sekä mahdollisuuksien näkemistä”, Jaskari jatkaa. ”Opiskelijalla on sitten kolme vuotta aikaa kehittää omaa ideaa, tuotetta, palvelua ja yritystään yrittäjyys- ja innovaatio-opinnoissa.” Tärkeää on edetä toiminnan kautta tekoihin, sillä tekemisen ja kannustuksen kautta intohimo yrittäjyyteen kasvaa, uskoo Pasi Jaskari.

Vahvuutena yrittäjyysopinnoissa Jaskari näkee myös monialaisuuden. Opiskelijat työstävät ideoita monialaisissa tiimeissä niin oman yrityksen hankkeissa kuin yritysten kanssa tehtävissä yhteistyöprojekteissa sekä monialainen opettajatiimi sparraa opiskelijoita ja toisiaan prosessin aikana. Lisäksi alueen yrittäjät ovat mukana mentoreina sparraamassa opiskelijoita ja opettajia. Monialaisen yhteistyön ja yhteistoiminnan kautta rakennetaan yrittäjälle tärkeitä verkostoja jo opintojen aikana.

Jaskari näkee nuorissa paljon potentiaalia. Vastaus siihen, miten nuoret saadaan liikkeelle ja oikealle tielle on, että heidät saadaan näkemään mahdollisuuksia, luomaan ja kokeilemaan – ja että siihen ohjataan ja kannustetaan. Saman potentiaalin näkee myös Mikko Jaatinen, joka uskoo, että meissä jokaisessa on yrittäjähenkisyyttä. Toisia meistä pitää Mikon mukaan vain läpsiä enemmän, jotta se nousee esiin ja yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on nimenomaan herättää yrittäjähenkisyys. Mikon mielestä kaikkien ei tarvitse olla ulkoisia yrittäjiä, tehdä uutta liiketoimintaa ja työllistää muita. Mutta kaikkien tulisi olla yrittäjähenkisiä, sisäisiä yrittäjiä. ”Yritykset pitävät Suomea pystyssä, mutta yrityksiä yrittäjähenkiset ihmiset”, korostaa Mikko.

Mikko Jaatista ei ole tarvinnut paljoa patistella liikkeelle, sillä hän sai kipinän yrittäjyyteen koulussa jo varhain, kahdeksannella luokalla, jolloin oli mahdollista valita kaupalliset aineet. Silloinen valintapäätös on ollut Mikon elämän tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Kaupallisia aineita opiskellessa järjestettiin Vuosi yrittäjänä -kurssi ja sieltä yrittäjyyden matka alkoi. Hänen mukaansa matematiikka alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan, kun oli jotain todellista tekemistä. Yrittäjyyden kautta oppiaineet saivat eri merkityksen, kun oli oikea yritys, jota pyöritti ja oikeat asiakkaat, jota palveli. Tekemällä oppiminen ja todellinen tekeminen yrittäjyyden oppimisessa on Mikon mielestä virtuaalioppimista huomattavasti paljon tärkeämpää ja vaikuttavampaa.

Kysyin Mikolta, miksi ihmeessä meillä Suomessa ei ole enemmän yrittäjyyttä, kun me kuitenkin teemme niin kovasti erilaisia asioita sen eteen? Mikko kertoi tähän kohtaan tarinan. Eräässä tilaisuudessa, jossa opettajia oli pohtimassa yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta, oli eräs opettaja kysynyt samaa Juhani Töytäriltä. Juhani  oli vastannut, että se johtuu teistä. Kun yrittäjyys on meille yrittäjille muuta kuin budjetteja. Meille yrittäjille yrittäjyys on sitä, että saa toteuttaa unelmiaan, kokeilla, olla oman itsensä herra.

Yrittäjyyden opetukseen ja sen vaikuttavuuteen vaikuttavat keskeisesti omat käsityksemme, uskomuksemme ja suhteemme paitsi yrittäjyyteen myös oppimiseen. Suhtautuminen yrittäjyyteen on Mikon mielestä muuttumassa positiivisemmaksi. Tekemisessä ollaan oikeilla jäljillä ja eri kouluasteille on olemassa paljon hyviä toimintamalleja ja käytänteitä. Valtakunnallinen YES-verkosto palvelee opettajia monella tavalla. Mikko näkee, että nuorille yrittäjyys onkin coolia tänä päivänä.

Mitä terveisiä sitten Mikko nuorena yrittäjänä laittaa opiskelijoille? ”Moni rupee yrittäjäksi vasta kun on täydellinen idea. Eikä edes sittenkään. Ei Bill Gateskaan miettinyt, mitä oli tekemässä. Hän rupesi vain tekemään. Yrittäjyys on matka, jossa pidetään hauskaa ja kehitytään”, Mikko sanoi ja kehotti: ”Älä pohdi elämääsi.”

Nyt on itsetutkiskelun paikka. Pohditaanko me opettajat aivan liikaa? Rohjetaanko me heittäytyä uuteen? Kehdataanko me kääriä hihat ja ryhtyä sanoista tekoihin? Puurretaanko me liikaa kukin itseksemme?

Voit kuunnella keskusteluni Pasin ja Mikon kanssa näistä linkeistä: Pasi ja Mikko. 

Suhde yrittäjyyteen ja yrittäjän suhteet ratkaisevat

Jututin menneellä viikolla markkinoinnin lehtori Timo Malinia Vaasan ammattikorkeakoulusta ja yrittäjä Tuomas Porkkalaa, joka on opiskellut Vaasassa. Molempien mielenkiintoiset haastattelut voi kuunnella autenttisina blogin lopusta löytyvien linkkien kautta.

Timo vetää Vaasassa yrittäjyyden oppimisympäristöä Business Factorya (BF), joka on osa Vaasan ammattikorkeakoulun yrittäjyyskasvatusta ja kaikkien koulutusohjelmien opintoja. BF:n tausta-ajattelu pohjautuu tiimiyrittäjyyteen ja toimintaan on haettu vaikutteita ja mallia sekä jyväskyläläiseltä Tiimiakatemialta että tamperelaiselta Proakatemialta.

Yrittäjyyttä ei ole vain yrityksen perustaminen vaan halu toimia ja ajatella tietyllä tavalla, totesi Timo keskustelumme alkajaisiksi. Liiketaloustieteen ja yrittäjyyden professori Jarna Heinonen Turun yliopistosta toteaa Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran blogissa: "Yrittäjyyden ymmärtäminen edellyttää katsomista yrittäjyyteen liitettävän kaupallistamisen ja liiketoiminnan yli. Yrittäjyys on ongelmanratkaisumetodi, tapa selviytyä uusista tilanteista." Minäkin alan pikkuhiljaa olla vakuuttunut, että yrittäjyydessä on kyse ajattelu- ja toimintatavasta eikä äidinmaidossa saaduista luonteenpiirteistä.

Yrittäjyyttä ei opi, ellet törmäytä opiskelijoita tilanteisiin, Timo jatkaa. Yrittäjyyttä ei opetella kirjoista, vaan tekemällä, toimimalla tilanteissa ja ratkaisemalla käytännön ongelmia. Kun törmätään tilanteisiin ja ongelmiin, syntyy automaattisesti tarve ja motivaatio etsiä tietoa ongelman ratkaisemiseksi ja tilanteessa onnistumiseksi.

Business Factoryn (BF) yrittäjyysopinnot koostuvat kolmesta palvelusta: liikeideakilpailuista, business-tiimistä ja business-startista. Keskeistä oppimisympäristöissä on ideointi ja liiketoimintaideoiden testaus ja kehittäminen yhdessä opiskelijoiden, asiakkaiden ja yritysten kanssa. Business-tiimin aivoriiheissä isompi joukko pyörittelee ja pohtii ideoita sekä tuottaa tiimeissä palveluja todellisille asiakkaille todellisissa yritysprojekteissa. Tiimeissä ideoidaan ja kehitellään ideaa asiakkaan kanssa ilman, että ollaan suunniteltu tarkemmin vielä yhtään mitään. Alueen yrittäjät ovat mukana arviointityöryhmässä, jossa yritys- ja liikeideoiden toimivuutta peilataan asiakkuuksien ja rahoittajien näkökulmasta. Sen jälkeen kun on saatu palautetta ympäristöstä, että idea kantaa, työstetään business-startissa liiketoimintasuunnitelmaa, tehdään analyysejä ja perustetaan yritys.

BF:n business-tiimissä ja business-startissa ideat, joita kehitetään ovat pääasiallisesti opiskelijoiden tuottamia. Malin näkeekin tärkeänä, että jatkossa myös alueen yrityksistä yrittäjien kanssa yhdessä haetaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka voisivat poikia opiskelijoille esimerkiksi alihankintabusinessta. Timo liputtaa yrittäjyyden edistämisessä ja liiketoiminnan kehittämisessä verkostojen puolesta ja mainitsee hyvinä foormeina verkostoitumiseen Yrittäjyyskasvatuspäivät sekä Protomon.

Yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö Aalto-yliopistosta kirjoittaa Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran blogissa: "Tärkein oppimisympäristö on jokaisen arkiympäristö, sen toimijat ja heidän suhteensa yrittäjyyteen, kannustaminen uusien luovien ratkaisujen kehittämiseen ja uskallukseen kokeilla ja toteuttaa omia ajatuksiaan ja haaveitaan, sekä hyväksyä myös epäonnistumiset osaksi jokapäiväistä elämää."

Kiinnostukseni herää sanan suhde kohdalla. Viime päivinä on yrittäjäpiireissä kohistu Muxlimista ja kasvuyrittäjyydestä sen jälkeen kun Hesari julkaisi juttunsa Mohamedin kupla sunnuntaina 18.3. Mikä on median tai itse asiassa kyseisen toimittajan suhde kasvuyrittäjyyteen ja miten se vaikuttaa meidän mattimeikäläisten mielipiteeseen ja yrittäjyyssuhteeseen?

Jatkankin tätä suhdeterapiaani kysymällä, millainen suhde mahtaa ammattikorkeakouluilla ja yksittäisillä opettajilla olla yrittäjyyteen? Onko tämä suhde ratkaiseva ajatellen yrittäjyysopetusta ja sen vaikuttavuutta?

Vaasan ammattikorkeakoulussa aloitettiin kaksi vuotta sitten tekemään yrittäjyysstrategiaa, jonka tehtävänä on viedä yrittäjyysajattelu läpi koko organisaation, kaikki koulutusohjelmat ja kurssit. Avainasemassa yrittäjyyskasvatuksen ja opiskelijayrittäjyyden edistämisessä Timo Malin näkee Opsin rakenteiden joustavuuden. Työjärjestelyiden avulla opettajille tulee luoda edellytykset yrittäjämäiseen toimintaan ja projektioppimiseen kurssien toteuttamisen ja tuntisuunnittelun sijaan. Yhteistyötä koulutusohjelmien välillä tulisi tuntuvasti lisätä, samoin kannustaa opettajia yhteistoimintaan ja toiminnan yhteiseen kehittämiseen. Koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämisen kautta päällekkäinen työ vähenisi, oppiminen tehostuisi ja työstä tulisi mielekkäämpää, uskoo Timo.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että opetushallitus kyllä määrittää tutkintojen perusteet ts. oppimistavoitteet, mutta tämän jälkeen ammattikorkeakouluilla on täydet valtuudet päättää, miten se nämä tavoitteet saavuttaa?

Rakenteita muuttamalla rakennetaan muutosta. Ajatellaanpa nyt vaikka omakotitaloasumista. Jos kotona kaivataan uusia tila- tai sisustusratkaisuja käytännöllisyyden ja viihtyvyyden parantamiseksi tai kodin jälleenmyyntiarvon nostamiseksi, voi maalata ja tapetoida tai jopa purkaa kokonaisia seiniä tai peräti laajentaa taloa. Rakennuskaava voi toki sanella, mikä on rakennuksen kokonaispinta-ala tai sen ulkoverhoilu, mutta rakennuksen sisäpuolella on siellä asuvilla valta remontoida ja tehdä muutoksia.

Onko yrittäjämäinen oppimisympäristö sellainen, jossa myös opettajat toimivat yrittäjämäisesti opiskelijoiden lisäksi? Onko koko oppilaitos yrittäjämäinen oppimisympäristö, jos sen sisällä on erillinen yrittäjämäinen oppimisympäristö?

Ja lopuksi keskusteluuni Tuomas Porkkalan kanssa, mistä nousi jälleen esiin tuo yrittäjää draivaava vahva tahto ja uskallus toteuttaa oma businessidea. Huolimatta siitä, että Tuomas ei kokenut osaavansa kirjoittaa – olihan hän yo-kirjoituksissa saanut äidinkielestä a:n - perusti hän teollisuutta palvelevan lehden ja ryhtyi toimittajaksi. Kirjoittamalla kuulemma oppi kirjoittamaan. Halu toteuttaa oma visio oli Tuomaksella niin vahva, ettei yrittäjäksi ryhtyessään osannut arvata eikä ajatellut mihin ryhtyi. Vuodet yrittäjänä eivät Tuomakselle ole olleet pelkkää ruusuillatanssimista.

Tuomaksen mielestä kouluissa pitäisi tuoda realistisesti ja laaja-alaisesti esiin, mitä yrittäjyys on ja mitä se vaatii. Vain ja ainoastaan menestystarinoita suitsuttamalla ei luoda realistista kuvaa yrittäjyydestä elämäntapana. Tuomas peräänkuulutti koulun vastuuta siinä, kenelle yrittäjyyttä tarjotaan ja miten nuorille ylipäänsä on järkevää ja vastuullista tarjota yrittäjyyttä. Pitäisiköhän yrittäjyydelle määrittää alaikäraja? K21?

Tässä linkit Timon ja Tuomaksen kanssa käytyihin juttutuokioihin.

Minä itse!

Yrittäjyyttä tutkiskellessani tulee oman arjen kautta taasen mieleen omat lapset ja ennen kaikkea nuorempi tyttäreni, joka toukokuussa täyttää kolme vuotta. Hänellä on menossa jonkinsortin uhma- vai pitäisikö sanoa kasvuvaihe, jossa uskoo olevansa kaikkivoipainen, selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta ja haluaa tehdä kaiken itse. Äiti ei saa auttaa saatikka neuvoa, miten pitää tehdä, muuten kapinamieli herää ja parkua piisaa. Jos maitolasi kaatuu tai lelu menee rikki tai sormeen tulee haava, tyypillisin vastaus häneltä on ”ei se haittaa” ja meno jatkuu. Aikamoista asennetta tuossa pienessä ihmisessä.

Voimakas tekemisen tarve ja halu tehdä itse tulee kiehtovasti esiin keskustellessa yrittäjyydestä ja sen ihanuudesta. Olen hankettani varten tähän mennessä keskustellut kahden yrittäjän, Minna Pajarin ja Riina Rupposen kanssa. Minnan mietteitä voit kuulla ensimmäiseen blogiini linkitetystä haastattelusta ja Riinan haastattelu löytyy tämän blogin lopusta. Riina on paitsi yrittäjä, myös opiskellut Laureassa Leppävaarassa, ja toimii Laurea ES:n puheenjohtajana.

Molemmissa keskusteluissa naiset korostivat yrittämisen parhaana puolena vapautta ja sitä, että saa tehdä itse. Se, että voi tehdä jotain omaa ja merkityksellistä ja on mahdollisuus antaa kaikkensa. Tämä tekemisen vimma on tutkimusten mukaan yrittäjän toinen keskeinen ominaisuus mahdollisuuksien näkemisen rinnalla. Yrittäjä on yhtäaikaa uuden luoja ja tekijä, hän ei vain visioi ja unelmoi, vaan käärii myös hihat ja tekee töitä unelmansa eteen.

Pohtiessamme Minnan ja Riinan kanssa sitä, millaista osaamista aloittavalla yrittäjällä tulisi olla, nousi selkeästi esiin usko ja luottamus omaan itseen ja omaan ideaan. Tärkeää on naisten mielestä ymmärtää itseään, ottaa ote omasta elämästä ja luottaa siihen, että elämä kantaa – virheistä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Ei tullut naisten suusta, että on tiedettävä, mikä vienti kirjanpidossa laitetaan debetiin tai kreditiin tai mitä korkokantaa käytetään investointilaskelmia tehtäessä. Tätä en siis sanonut vähätelläkseni kirjanpitoa tai talousmatematiikkaa.

Tutkimukset eivät esitä yrittäjän osaamisesta yksiselitteistä ja tyhjentävää määritelmää tai käsitystä. Niiden(kin) pohjalta voi rohjeta päätellä, että yrittäjän kyvykkyys on psykologisista ja sosiaalisista kyvyistä enemmän kiinni kuin tiedosta toimialalta tai tieteestä. Asenne ja ajattelutaidot ratkaisevat enemmän kuin substanssi. Yrittäjä korostaa tilanteessa tai ympäristössä positiivisia ja vähättelee negatiivisia asioita. Yrittäjillä on kyky sietää moniselitteisyyttä ja jatkuvaa muutosta ympäristössä. Positiivisen ajattelun voimalla hän luottaa itseensä ja pystyy tekemään päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Itseensä uskomisen lisäksi tärkeää osaamista on, että yrittäjänä pystyy puhumaan myös muut ideansa taakse. Koska yrittäjä uskoo ideaansa ja itseensä ja hän luottaa intuitioonsa, hän saa muutkin vakuuttumaan ideastaan ja inspiroitumaan siitä. Tutkimusten mukaan menestyvillä yrittäjillä on hyvä verkosto ja he ovat hyviä verkottumaan.

Osaamisen kehittämisen näkökulmasta molemmat haastattelemani naiset nostivat vahvasti esiin yhteistyön yrittäjien kanssa ja tekemisen kulttuurin. Vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa yrittäjien kanssa tulisi opinnoissa rutkasti lisätä. Yrittäjät voisivat toimia mentoreina ja valmentajina. Yhdessä yrittäjien kanssa työskennellen kehittyy opiskelijalle käsitys kokonaisvaltaisesti todellisesta businessmaailmasta, yrittäjyydestä, tekemisen meinigistä sekä itseensä luottava ja uskova asenne. Esikuvilla ja roolimalleilla on iso merkitys nuorille – ja miksi ei myös aikuisille. Molemmille naisille päätökseen ryhtyä yrittäjäksi oli vaikuttanut se, että opiskelun aikana oli kuullut vaikuttavia yrittäjätarinoita ja tavannut vaikuttavia yrittäjäpersoonia.

EK:n Menestyksen eväät -raportissa maamme yritysjohtajat selvittivät kasvun eväitä ja totesivat, että kouluista puuttuu reippaasti kohti vastoinkäymisiä -asenne. Siis tuo ei se haittaa -asenne, joka kolmevuotiaalla tyttärelläni on!? Yritysjohtajien mielestä sovinnaisuus, sisäänpäinlämpiävyys ja samankaltaisuuden vaatimus rajoittaa kasvuamme ja menestystä. EK epäilee aktivoivatko koulumme opiskelijoita riittävästi tekemään ja nimenomaan tekemään itse. Toinen haastattelemani yrittäjä totesi keskustelumme lopuksi, että yrittäjälle ympäröivä maailma on monimuotoinen ja moniselitteinen, mutta koulu opettaa mustavalkoisuuteen. Onko tosiaan koulumme maailmankuva ja ajattelu vielä tänä päivänä mustavalkoista-joko-tai-painotteista?


Keskustelumme 14.3. Riina Rupposen kanssa voit kuunnella tästä.

Asenneilmastonmuutos – uhka vai mahdollisuus?

Paikoillanne – valmiit – hep! Tämä blogi käynnistää blogi-merkintöjen sarjan, jossa puhumme opiskelijayrittäjyydestä. Tarkoitukseni on kirjoittaa yhteensä viisi merkintää: yksi per viikko viiden seuraavan viikon aikana. Tervetuloa mukaan!


Ihan aluksi, kuka oikein olen? Olen Anita Hukkanen, Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ja nykyisin Siuntiossa asustava nelikymppinen kahden pienen lapsen äiti, HR-konsultti ja kauppatieteiden maisteri. Parhaillaan olen hoitovapaalla ja opiskelen Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa pätevöityäkseni ammatilliseksi opettajaksi. Opintoni alkoivat vuosi sitten toukokuussa ja olen suorittanut niitä verkkopainotteisessa koulutuksessa. Valmistun toukokuussa, joten loppukiri opinnoissa on meneillään.


Kasvoni saatat muistaa, kun kävin viime syksynä Aavarannassa kehittämispäivillänne. Olet myös saattanut nähdä minut oppilaitoksen käytävillä tai opettajien työhuoneessa, kun tein opetusharjoitteluani Innovaatiojohtamisesta Johtajuus-opintojaksossa, mistä muuten tässä kuva todistusaineistona.

Eräänä aamuna kun tuskailin urakalla hankkeeni eteenpäin työstämisen kanssa, sain sähköpostiini voimaannuttavan Aamun Ajatuksen Positiivareilta: Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa, kunhan vain otat ensimmäisen askeleen. Tämä viesti ns. pulpautti shampanjapullon auki ja ajatukseni kirkastuivat ja tekemiseni sai vauhtia. Uskon, että tuossa lauseessa piilee paljon viisautta tässä ajassa, kun mietimme uuden aloittamista, muutosta, yrittämistä jne. Ja sitten itse asiaan.


Suomen tulevaisuus on yrittäjyydessä. Jokainen meistä on lukenut ja kuullut hallituksen, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen tai tutkimuslaitosten laskelmia ja manifesteja, että näin on. Kun yhtenäinen näkemys maassamme on, että tarvitsemme kasvun ja työpaikkojen luomiseksi sekä hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi uusia yrityksiä ja ennen kaikkea kasvuyrityksiä, huomio kiinnittyy tulevaisuuden tekijöihin eli nuoriin, opiskelijoihin ja opiskelijayrittäjyyteen.


Työ- ja elinkeinoministeriön Kasvuyritykset 2011 -katsauksen esipuheessa elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen toteaa: Kolmas merkittävä haaste liittyy asenneilmastoon ja yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen. Pysyvän muutoksen aikaan saamiseksi on yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta laajennettava ja uudistettava kaikilla koulutusasteilla.


Minua nyt mietityttää, mitä tuo yrittäjyyskasvatus oikein on? Eikö se ole sama asia kuin yrittäjyyskoulutus? Kuka yrittäjyyskasvattaa ja ketä? Entäpä tuo asenneilmasto. Pitääkö kysyä, että paistaako, pyryttääkö vai ukkostaako kouluissa?


Kasvuyrityksiin perehtynyt yrittäjyyden asiantuntija, Standfordin yliopiston professori Steve Blank vieraili Suomessa syyskuussa 2011. Blank, joka nykyään tutkii ja opettaa yrittäjyyttä on perustanut Piilaaksossa kahdeksan yritystä, joista neljä on listautunut pörssiin. Vierailullaan Blank kritisoi voimakkaasti suomalaista yrityskulttuuria ja pöllyttää vallalla olevaa ajattelua yrittämisestä ja yrittäjyydestä. Suomalaisten olisi hänen mielestä juhlittava riskinottajia ja syleiltävä vallankumousta, joka on tapahtumassa ruohonjuuritasolla, esimerkiksi Aalto-yliopistossa. Tasapäistämisen pakolla emme kuulemma tee menestyviä yrittäjiä. Erilaisuutta on siedettävä – ei vain leikisti vaan oikeasti.


Yrittäjyys on Blankin mukaan sääntöjen rikkomista, sillä yrittäjä näkee jotain mitä muut eivät näe. Tutkimusten mukaan keskeinen ero yrittäjän ja työntekijän välillä on, että siinä missä muut näkevät riskejä, yrittäjät näkevät mahdollisuuksia. Kyse yrittäjyydessä on siis ajattelusta ja asenteesta?


Blankin vierailun avajaisissa Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri korosti, että riskejä kaihtavan ja epäonnistumista kammoavan suomalaisen kulttuurin on muututtava ja muutosta tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Hänen mukaansa jo päiväkoti-ikäisille lapsille tulisi tehdä yrittäjän ammatti tutuksi ja luoda yrittäjästä sankari, kuten esim. palomiehestä, lääkäristä tai lentäjästä. Lapset voisivat vierailla yliopistoissa oppimassa yrittämisestä oikeilta yrittäjiltä, aivan kuten he vierailevat paloasemalla tutustumassa palomiehen ammattiin.


Onko meillä ammatillisilla opettajilla valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen asenteissa? Ja siten muuttaa suomalaista kulttuuria? Kyllä! Opettaja on kasvattaja isolla K:llä ja siksi merkittävä vaikuttaja niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla.


Puhuttaessa yrittäjyyskasvatuksesta tuli pienten lasten äitinä mieleen pakostakin lapsenkasvatus. Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa, syntyykö hän pappis-, lääkäri-, taiteilija- vai yrittäjäperheeseen. Yleensä taiteilijaperheiden vesoista kasvaa taiteilija, jos ei samalta kulttuurin saralta niin toiselta. Pappeja ja yrittäjiä löytyy suvussa yleensä useammasta sukupolvesta. Väitänkin analogiana edellisestä, että sama pätee opiskelijaan, joka ”syntyy” ts. pääsee oppilaitokseen opiskelemaan. ”Yrittäjäperhemäisissä” oppilaitoksissa kasvaa ja kehittyy todennäköisemmin yrittäjiä kuin kirjanpitäjiä tai lakimiehiä.


Hyppään vielä hetkeksi lastenkasvatukseen ja perheeseen kasvatusyhteisönä. Tutkimukset kertovat, että lasten kasvatus on rahan, seksin ja kotitöiden lisäksi yksi keskeisimmistä riidan aiheista vanhempien välillä. Voin allekirjoittaa oman kokemuksen pohjalta tämän kyllä. Avopuolisoni kanssa olemme käyneet yhden jos toisenkin tulikivenkatkuisen keskustelun siitä, mikä on lapselle hyväksi, miten tietyissä tilanteissa vanhempana pitäisi suhtautua ja mitä varten kasvattaa. Huomasin, että useimmiten olemme ajautuneet riitaan siitä syystä, että emme ole ennakoineet tilanteita ja keskustelleet, mitkä asiat koemme tärkeiksi ja arvokkaiksi tai sopineet, miten yhdessä toimimme samalla lailla tai missä kohtaa voimme tehdä erilailla erilaisuuttamme hyödyntäen. Olemme olettaneet asioita kumpikin mielessämme ja toimineet parhaamme tehden.


Jään pohtimaan, mahdetaanko oppilaitoksissa olettaa liikaa ja ajatella "mielien" sisällä? Sen sijaan, että keskusteltaisiin, tulkittaisiin ja sovittaisiin, mitkä ovat meidän yrittäjyyskasvatuksen periaatteet, käytänteet ja roolit. Millainen asenneilmasto yrittäjyyteen Laureassa Lohjalla on? Onko aurinkoista, pilvistä vai salamoiko?


Entäpä, mitä mieltä yrittäjyyskasvatuksesta on yrittäjä ja entinen Lohjan Laurean opiskelija Minna Pajari? Keskustelimme Minnan kanssa opiskelijayrittäjyydestä ja sen edistämisestä Skypen kautta torstai-iltana 8.3. Voit kuunnella keskustelumme tästä.