”Älkää tappako opiskelijoiden luovuutta”, kehoitti projektipäällikkö ja taiteen maisteri Pasi Jaskari Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta kun kysyin, millaisia terveisiä hän laittaisi meille opettajille ammattikorkeakouluihin. Pasi on työskennellyt KyAMKissa 30 vuotta ja vetää tällä hetkellä LCCE-yrittäjyysprosessia. Pasi on myös yrittäjä. Ei ihan samoilla sanoilla, mutta samaa viestiä kuin Pasi välitti yrittäjä Mikko Jaatinen, jota niin ikään jututin ja joka on 25 ikävuoteensa mennessä ehtinyt toimia yrittäjänä jo kymmenen vuotta. Mikko on hallituksen jäsen ja osakas Nordic Business Forumissa. ”Laittakaa itsenne likoon. Kokeilkaa. Lähtekää mukaan matkalle”, hän rohkaisee opettajia. Mikon mukaan yrittäjyys on matka ja parasta yrittämisessä on seikkailu. Kaikessa runsaudessaan ja rikkaudessaan keskusteluni Pasin ja Mikon kanssa on tuttuun tapaan kuultavissa linkeistä, jotka löytyvät merkinnän lopusta.
Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa yrittäjyysopinnot toteutetaan LCCE-yrittäjyysprosessina, joka on osa oppimisen ja osaamisen ekosysteemin nimellä kulkevaa kokonaisuutta (Learning and Competence Creating Ecosystem). Konsepti sai opetusministeriön myöntämän laatuyksikköpalkinnon vuosille 2010-2012, mikä herätti kiinnostukseni ja halusin tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja millaiset käsitykset ohjaavat yrittäjyyden opetusta Kymenlaaksossa.
Erityisen hyvänä Pasi Jaskari näkee nykyisessä tavassa toimia sen, että yrittäjyys- ja innovaatio-opinnot on yhdistetty. LCCE-yrittäjyysprosessissa innovatiivinen toimintatapa nähdään pitkälti samaksi kuin yrittäjämäinen toimintatapa. Kymenlaaksolaiset ovat yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa rakentaneet yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen kokonaisuuden, joka sisältyy opetussuunnitelmaan.
Yrittäjyysopinnot muodostuvat kolmesta tasosta tai vaiheesta. Ensimmäisen tason muodostaa Ideasta innovaatioon -opintojakso, jossa harjoitellaan mahdollisuuksien näkemistä ja idean tuottamista luovien menetelmien avulla. Monialaisissa ryhmissä yhteistoiminnassa kehitetään ideaa ja tuotetaan idea- tai innovaatiomalli energiataloudesta, matkailusta tai miltä alalta tahansa, sillä tarkoituksena on löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia eikä esimerkiksi perustaa kampaamoa uusiksi. Ensimmäisen tason opinnot ovat ensimmäisenä opiskeluvuotena ja ovat pakollisia mm. liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoille. Lopuksi opiskelijoita kannustetaan viemään ideaa eteenpäin ja kehittämään liiketoimintaansa opintojen edetessä.
Toisessa vaiheessa, toisena tai kolmentena opiskeluvuotena opiskelija voi valita joko yrittäjyys- tai innovaatio-opinnot ja täydentää osaamistaan opiskelemalla tuotteistamista, markkinointia, liiketoiminnan suunnittelua jne. Kolmannessa tasossa opiskelijat, jotka valitsevat oman yrittäjyyden tien tulevat mukaan sparrausprosessiin, jossa ammattiopinnot ja seminaarityöt hyödynnetään oman yrityksen lukuun. Hyväksiluettavien opintojen väihteluväli on 100 opintopistettä, sosiaali- ja terveysalan 30 opintopisteestä liiketalouden 130 opintopisteeseen. Jokaiselle opiskelijalle sparrausprosessissa tehdään yrittäjyyden henkilökohtainen suunnitelma HOPS ja sparraus voi alkaa jo toisena opiskeluvuonna.
Jaskari näkee vahtuutena sen, että opetuksessa panostetaan yrittäjyyden alkupäähän, mahdollisuuksien näkemiseen ja tulevaisuuteen suuntaamiseen. Kymenlaaksossa ei nimittäin uskota perinteiseen liiketalousmaiseen opetustapaan, koska siinä liiketoimintasuunnitelmalla on liian suuri rooli ja merkitys. ”Kun idea on syntynyt, yrittäjyys tulee mukaan matkan varrella ja yrityksen perustamisen rutiinit hoituvat automaattisesti”, toteaa Jaskari. Hän näkee ensimmäisen tason yrittäjyysopinnot äärimmäisen tärkeäksi. ”Tuolloin kehitetään luovuutta ja innovointikykyä sekä mahdollisuuksien näkemistä”, Jaskari jatkaa. ”Opiskelijalla on sitten kolme vuotta aikaa kehittää omaa ideaa, tuotetta, palvelua ja yritystään yrittäjyys- ja innovaatio-opinnoissa.” Tärkeää on edetä toiminnan kautta tekoihin, sillä tekemisen ja kannustuksen kautta intohimo yrittäjyyteen kasvaa, uskoo Pasi Jaskari.
Vahvuutena yrittäjyysopinnoissa Jaskari näkee myös monialaisuuden. Opiskelijat työstävät ideoita monialaisissa tiimeissä niin oman yrityksen hankkeissa kuin yritysten kanssa tehtävissä yhteistyöprojekteissa sekä monialainen opettajatiimi sparraa opiskelijoita ja toisiaan prosessin aikana. Lisäksi alueen yrittäjät ovat mukana mentoreina sparraamassa opiskelijoita ja opettajia. Monialaisen yhteistyön ja yhteistoiminnan kautta rakennetaan yrittäjälle tärkeitä verkostoja jo opintojen aikana.
Jaskari näkee nuorissa paljon potentiaalia. Vastaus siihen, miten nuoret saadaan liikkeelle ja oikealle tielle on, että heidät saadaan näkemään mahdollisuuksia, luomaan ja kokeilemaan – ja että siihen ohjataan ja kannustetaan. Saman potentiaalin näkee myös Mikko Jaatinen, joka uskoo, että meissä jokaisessa on yrittäjähenkisyyttä. Toisia meistä pitää Mikon mukaan vain läpsiä enemmän, jotta se nousee esiin ja yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on nimenomaan herättää yrittäjähenkisyys. Mikon mielestä kaikkien ei tarvitse olla ulkoisia yrittäjiä, tehdä uutta liiketoimintaa ja työllistää muita. Mutta kaikkien tulisi olla yrittäjähenkisiä, sisäisiä yrittäjiä. ”Yritykset pitävät Suomea pystyssä, mutta yrityksiä yrittäjähenkiset ihmiset”, korostaa Mikko.
Mikko Jaatista ei ole tarvinnut paljoa patistella liikkeelle, sillä hän sai kipinän yrittäjyyteen koulussa jo varhain, kahdeksannella luokalla, jolloin oli mahdollista valita kaupalliset aineet. Silloinen valintapäätös on ollut Mikon elämän tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Kaupallisia aineita opiskellessa järjestettiin Vuosi yrittäjänä -kurssi ja sieltä yrittäjyyden matka alkoi. Hänen mukaansa matematiikka alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan, kun oli jotain todellista tekemistä. Yrittäjyyden kautta oppiaineet saivat eri merkityksen, kun oli oikea yritys, jota pyöritti ja oikeat asiakkaat, jota palveli. Tekemällä oppiminen ja todellinen tekeminen yrittäjyyden oppimisessa on Mikon mielestä virtuaalioppimista huomattavasti paljon tärkeämpää ja vaikuttavampaa.
Kysyin Mikolta, miksi ihmeessä meillä Suomessa ei ole enemmän yrittäjyyttä, kun me kuitenkin teemme niin kovasti erilaisia asioita sen eteen? Mikko kertoi tähän kohtaan tarinan. Eräässä tilaisuudessa, jossa opettajia oli pohtimassa yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta, oli eräs opettaja kysynyt samaa Juhani Töytäriltä. Juhani oli vastannut, että se johtuu teistä. Kun yrittäjyys on meille yrittäjille muuta kuin budjetteja. Meille yrittäjille yrittäjyys on sitä, että saa toteuttaa unelmiaan, kokeilla, olla oman itsensä herra.
Yrittäjyyden opetukseen ja sen vaikuttavuuteen vaikuttavat keskeisesti omat käsityksemme, uskomuksemme ja suhteemme paitsi yrittäjyyteen myös oppimiseen. Suhtautuminen yrittäjyyteen on Mikon mielestä muuttumassa positiivisemmaksi. Tekemisessä ollaan oikeilla jäljillä ja eri kouluasteille on olemassa paljon hyviä toimintamalleja ja käytänteitä. Valtakunnallinen YES-verkosto palvelee opettajia monella tavalla. Mikko näkee, että nuorille yrittäjyys onkin coolia tänä päivänä.
Mitä terveisiä sitten Mikko nuorena yrittäjänä laittaa opiskelijoille? ”Moni rupee yrittäjäksi vasta kun on täydellinen idea. Eikä edes sittenkään. Ei Bill Gateskaan miettinyt, mitä oli tekemässä. Hän rupesi vain tekemään. Yrittäjyys on matka, jossa pidetään hauskaa ja kehitytään”, Mikko sanoi ja kehotti: ”Älä pohdi elämääsi.”
Nyt on itsetutkiskelun paikka. Pohditaanko me opettajat aivan liikaa? Rohjetaanko me heittäytyä uuteen? Kehdataanko me kääriä hihat ja ryhtyä sanoista tekoihin? Puurretaanko me liikaa kukin itseksemme?
Viime vuosien aikana suhtautuminen yrittäjyyteen on muuttunut aiempaa positiivisemmaksi. Yrittäjäksi ryhtyviä on alettu ihailemaan pikemmin kuin kadehtimaan. Yrittäjät ovat tämän päivän rokkistaroja.
VastaaPoistaUskon esimerkin voimaan. Ensimmäinen yksikkömme opiskelijoiden perustama yritys luo positiivista pöhinää ja toimii esikuvana muille.