Minä itse!

Yrittäjyyttä tutkiskellessani tulee oman arjen kautta taasen mieleen omat lapset ja ennen kaikkea nuorempi tyttäreni, joka toukokuussa täyttää kolme vuotta. Hänellä on menossa jonkinsortin uhma- vai pitäisikö sanoa kasvuvaihe, jossa uskoo olevansa kaikkivoipainen, selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta ja haluaa tehdä kaiken itse. Äiti ei saa auttaa saatikka neuvoa, miten pitää tehdä, muuten kapinamieli herää ja parkua piisaa. Jos maitolasi kaatuu tai lelu menee rikki tai sormeen tulee haava, tyypillisin vastaus häneltä on ”ei se haittaa” ja meno jatkuu. Aikamoista asennetta tuossa pienessä ihmisessä.

Voimakas tekemisen tarve ja halu tehdä itse tulee kiehtovasti esiin keskustellessa yrittäjyydestä ja sen ihanuudesta. Olen hankettani varten tähän mennessä keskustellut kahden yrittäjän, Minna Pajarin ja Riina Rupposen kanssa. Minnan mietteitä voit kuulla ensimmäiseen blogiini linkitetystä haastattelusta ja Riinan haastattelu löytyy tämän blogin lopusta. Riina on paitsi yrittäjä, myös opiskellut Laureassa Leppävaarassa, ja toimii Laurea ES:n puheenjohtajana.

Molemmissa keskusteluissa naiset korostivat yrittämisen parhaana puolena vapautta ja sitä, että saa tehdä itse. Se, että voi tehdä jotain omaa ja merkityksellistä ja on mahdollisuus antaa kaikkensa. Tämä tekemisen vimma on tutkimusten mukaan yrittäjän toinen keskeinen ominaisuus mahdollisuuksien näkemisen rinnalla. Yrittäjä on yhtäaikaa uuden luoja ja tekijä, hän ei vain visioi ja unelmoi, vaan käärii myös hihat ja tekee töitä unelmansa eteen.

Pohtiessamme Minnan ja Riinan kanssa sitä, millaista osaamista aloittavalla yrittäjällä tulisi olla, nousi selkeästi esiin usko ja luottamus omaan itseen ja omaan ideaan. Tärkeää on naisten mielestä ymmärtää itseään, ottaa ote omasta elämästä ja luottaa siihen, että elämä kantaa – virheistä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Ei tullut naisten suusta, että on tiedettävä, mikä vienti kirjanpidossa laitetaan debetiin tai kreditiin tai mitä korkokantaa käytetään investointilaskelmia tehtäessä. Tätä en siis sanonut vähätelläkseni kirjanpitoa tai talousmatematiikkaa.

Tutkimukset eivät esitä yrittäjän osaamisesta yksiselitteistä ja tyhjentävää määritelmää tai käsitystä. Niiden(kin) pohjalta voi rohjeta päätellä, että yrittäjän kyvykkyys on psykologisista ja sosiaalisista kyvyistä enemmän kiinni kuin tiedosta toimialalta tai tieteestä. Asenne ja ajattelutaidot ratkaisevat enemmän kuin substanssi. Yrittäjä korostaa tilanteessa tai ympäristössä positiivisia ja vähättelee negatiivisia asioita. Yrittäjillä on kyky sietää moniselitteisyyttä ja jatkuvaa muutosta ympäristössä. Positiivisen ajattelun voimalla hän luottaa itseensä ja pystyy tekemään päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Itseensä uskomisen lisäksi tärkeää osaamista on, että yrittäjänä pystyy puhumaan myös muut ideansa taakse. Koska yrittäjä uskoo ideaansa ja itseensä ja hän luottaa intuitioonsa, hän saa muutkin vakuuttumaan ideastaan ja inspiroitumaan siitä. Tutkimusten mukaan menestyvillä yrittäjillä on hyvä verkosto ja he ovat hyviä verkottumaan.

Osaamisen kehittämisen näkökulmasta molemmat haastattelemani naiset nostivat vahvasti esiin yhteistyön yrittäjien kanssa ja tekemisen kulttuurin. Vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa yrittäjien kanssa tulisi opinnoissa rutkasti lisätä. Yrittäjät voisivat toimia mentoreina ja valmentajina. Yhdessä yrittäjien kanssa työskennellen kehittyy opiskelijalle käsitys kokonaisvaltaisesti todellisesta businessmaailmasta, yrittäjyydestä, tekemisen meinigistä sekä itseensä luottava ja uskova asenne. Esikuvilla ja roolimalleilla on iso merkitys nuorille – ja miksi ei myös aikuisille. Molemmille naisille päätökseen ryhtyä yrittäjäksi oli vaikuttanut se, että opiskelun aikana oli kuullut vaikuttavia yrittäjätarinoita ja tavannut vaikuttavia yrittäjäpersoonia.

EK:n Menestyksen eväät -raportissa maamme yritysjohtajat selvittivät kasvun eväitä ja totesivat, että kouluista puuttuu reippaasti kohti vastoinkäymisiä -asenne. Siis tuo ei se haittaa -asenne, joka kolmevuotiaalla tyttärelläni on!? Yritysjohtajien mielestä sovinnaisuus, sisäänpäinlämpiävyys ja samankaltaisuuden vaatimus rajoittaa kasvuamme ja menestystä. EK epäilee aktivoivatko koulumme opiskelijoita riittävästi tekemään ja nimenomaan tekemään itse. Toinen haastattelemani yrittäjä totesi keskustelumme lopuksi, että yrittäjälle ympäröivä maailma on monimuotoinen ja moniselitteinen, mutta koulu opettaa mustavalkoisuuteen. Onko tosiaan koulumme maailmankuva ja ajattelu vielä tänä päivänä mustavalkoista-joko-tai-painotteista?


Keskustelumme 14.3. Riina Rupposen kanssa voit kuunnella tästä.