Ihan aluksi, kuka oikein olen? Olen Anita Hukkanen, Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ja nykyisin Siuntiossa asustava nelikymppinen kahden pienen lapsen äiti, HR-konsultti ja kauppatieteiden maisteri. Parhaillaan olen hoitovapaalla ja opiskelen Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa pätevöityäkseni ammatilliseksi opettajaksi. Opintoni alkoivat vuosi sitten toukokuussa ja olen suorittanut niitä verkkopainotteisessa koulutuksessa. Valmistun toukokuussa, joten loppukiri opinnoissa on meneillään.
Kasvoni saatat muistaa, kun kävin viime syksynä Aavarannassa kehittämispäivillänne. Olet myös saattanut nähdä minut oppilaitoksen käytävillä tai opettajien työhuoneessa, kun tein opetusharjoitteluani Innovaatiojohtamisesta Johtajuus-opintojaksossa, mistä muuten tässä kuva todistusaineistona.
Eräänä aamuna kun tuskailin urakalla hankkeeni eteenpäin työstämisen kanssa, sain sähköpostiini voimaannuttavan Aamun Ajatuksen Positiivareilta: Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa, kunhan vain otat ensimmäisen askeleen. Tämä viesti ns. pulpautti shampanjapullon auki ja ajatukseni kirkastuivat ja tekemiseni sai vauhtia. Uskon, että tuossa lauseessa piilee paljon viisautta tässä ajassa, kun mietimme uuden aloittamista, muutosta, yrittämistä jne. Ja sitten itse asiaan.
Suomen tulevaisuus on yrittäjyydessä. Jokainen meistä on lukenut ja kuullut hallituksen, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen tai tutkimuslaitosten laskelmia ja manifesteja, että näin on. Kun yhtenäinen näkemys maassamme on, että tarvitsemme kasvun ja työpaikkojen luomiseksi sekä hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi uusia yrityksiä ja ennen kaikkea kasvuyrityksiä, huomio kiinnittyy tulevaisuuden tekijöihin eli nuoriin, opiskelijoihin ja opiskelijayrittäjyyteen.
Työ- ja elinkeinoministeriön Kasvuyritykset 2011 -katsauksen esipuheessa elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen toteaa: Kolmas merkittävä haaste liittyy asenneilmastoon ja yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen. Pysyvän muutoksen aikaan saamiseksi on yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta laajennettava ja uudistettava kaikilla koulutusasteilla.
Minua nyt mietityttää, mitä tuo yrittäjyyskasvatus oikein on? Eikö se ole sama asia kuin yrittäjyyskoulutus? Kuka yrittäjyyskasvattaa ja ketä? Entäpä tuo asenneilmasto. Pitääkö kysyä, että paistaako, pyryttääkö vai ukkostaako kouluissa?
Kasvuyrityksiin perehtynyt yrittäjyyden asiantuntija, Standfordin yliopiston professori Steve Blank vieraili Suomessa syyskuussa 2011. Blank, joka nykyään tutkii ja opettaa yrittäjyyttä on perustanut Piilaaksossa kahdeksan yritystä, joista neljä on listautunut pörssiin. Vierailullaan Blank kritisoi voimakkaasti suomalaista yrityskulttuuria ja pöllyttää vallalla olevaa ajattelua yrittämisestä ja yrittäjyydestä. Suomalaisten olisi hänen mielestä juhlittava riskinottajia ja syleiltävä vallankumousta, joka on tapahtumassa ruohonjuuritasolla, esimerkiksi Aalto-yliopistossa. Tasapäistämisen pakolla emme kuulemma tee menestyviä yrittäjiä. Erilaisuutta on siedettävä – ei vain leikisti vaan oikeasti.
Yrittäjyys on Blankin mukaan sääntöjen rikkomista, sillä yrittäjä näkee jotain mitä muut eivät näe. Tutkimusten mukaan keskeinen ero yrittäjän ja työntekijän välillä on, että siinä missä muut näkevät riskejä, yrittäjät näkevät mahdollisuuksia. Kyse yrittäjyydessä on siis ajattelusta ja asenteesta?
Blankin vierailun avajaisissa Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri korosti, että riskejä kaihtavan ja epäonnistumista kammoavan suomalaisen kulttuurin on muututtava ja muutosta tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Hänen mukaansa jo päiväkoti-ikäisille lapsille tulisi tehdä yrittäjän ammatti tutuksi ja luoda yrittäjästä sankari, kuten esim. palomiehestä, lääkäristä tai lentäjästä. Lapset voisivat vierailla yliopistoissa oppimassa yrittämisestä oikeilta yrittäjiltä, aivan kuten he vierailevat paloasemalla tutustumassa palomiehen ammattiin.
Onko meillä ammatillisilla opettajilla valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen asenteissa? Ja siten muuttaa suomalaista kulttuuria? Kyllä! Opettaja on kasvattaja isolla K:llä ja siksi merkittävä vaikuttaja niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla.
Puhuttaessa yrittäjyyskasvatuksesta tuli pienten lasten äitinä mieleen pakostakin lapsenkasvatus. Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa, syntyykö hän pappis-, lääkäri-, taiteilija- vai yrittäjäperheeseen. Yleensä taiteilijaperheiden vesoista kasvaa taiteilija, jos ei samalta kulttuurin saralta niin toiselta. Pappeja ja yrittäjiä löytyy suvussa yleensä useammasta sukupolvesta. Väitänkin analogiana edellisestä, että sama pätee opiskelijaan, joka ”syntyy” ts. pääsee oppilaitokseen opiskelemaan. ”Yrittäjäperhemäisissä” oppilaitoksissa kasvaa ja kehittyy todennäköisemmin yrittäjiä kuin kirjanpitäjiä tai lakimiehiä.
Hyppään vielä hetkeksi lastenkasvatukseen ja perheeseen kasvatusyhteisönä. Tutkimukset kertovat, että lasten kasvatus on rahan, seksin ja kotitöiden lisäksi yksi keskeisimmistä riidan aiheista vanhempien välillä. Voin allekirjoittaa oman kokemuksen pohjalta tämän kyllä. Avopuolisoni kanssa olemme käyneet yhden jos toisenkin tulikivenkatkuisen keskustelun siitä, mikä on lapselle hyväksi, miten tietyissä tilanteissa vanhempana pitäisi suhtautua ja mitä varten kasvattaa. Huomasin, että useimmiten olemme ajautuneet riitaan siitä syystä, että emme ole ennakoineet tilanteita ja keskustelleet, mitkä asiat koemme tärkeiksi ja arvokkaiksi tai sopineet, miten yhdessä toimimme samalla lailla tai missä kohtaa voimme tehdä erilailla erilaisuuttamme hyödyntäen. Olemme olettaneet asioita kumpikin mielessämme ja toimineet parhaamme tehden.
Jään pohtimaan, mahdetaanko oppilaitoksissa olettaa liikaa ja ajatella "mielien" sisällä? Sen sijaan, että keskusteltaisiin, tulkittaisiin ja sovittaisiin, mitkä ovat meidän yrittäjyyskasvatuksen periaatteet, käytänteet ja roolit. Millainen asenneilmasto yrittäjyyteen Laureassa Lohjalla on? Onko aurinkoista, pilvistä vai salamoiko?
Entäpä, mitä mieltä yrittäjyyskasvatuksesta on yrittäjä ja entinen Lohjan Laurean opiskelija Minna Pajari? Keskustelimme Minnan kanssa opiskelijayrittäjyydestä ja sen edistämisestä Skypen kautta torstai-iltana 8.3. Voit kuunnella keskustelumme tästä.
Kiitokset Anita mielenkiintoisesti kirjoitetusta ja ajatuksia herättävästä avauksesta. Minusta meidän kannattaisi käydä nuukaisemassa Aalto ES:n ilmapiiriä. Sen käynnin jälkeen ajatukset Lohjan Laurean yrittäjyyskasvatuksesta - siitä, mitä se voisi olla - lähtisivät liikkeelle varmasti ilmavammin kuin mitä pääkallopaikalta tarkasteltuna. Tässä alkutuntumaksi linkki Aalto ESiä esittävään videoon "Start-up" sauna: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=3SIPwv_YC5M.
VastaaPoistaAalto ES:n vierailunsa jälkeen jopa Jutta Urpilainenkin halusi alkaa tukemaan bisnesenkeleiden toimintaa. En ihmettele, sillä Aalto ES:ssä käyneenä voin taata, että se tekee vaikutuksen. Se on myös elävä todiste työympäristön/tilan vaikutuksesta luovuuteen. Hyviä ideoita varten tarvitaan kohtaamisia ja rentoa, luottamuksen ilmapiiriä.
Hei Tuija!
VastaaPoistaNiinhän se on, että oppimisympäristöllä on vaikutuksensa oppimiseen. Fyysisen ympäristön vaikutusta ei pidä aliarvioida, päinvastoin. Perinteiset luokkahuoneet symboloivat tietynlaista kulttuuria ja opetusta. Mitä luovempi ja inspiroivampi tila, sitä luovempaa, inspiroivampaa ja rohkeampaa on ajattelu ja tekeminen.
Verohelpotusten myöntäminen kasvuyrityksiin sijoittaville businessenkeleille on Jutalta hieno ja tärkeä avaus. Aloittavat, kasvuun tähtäävät yritykset nimenomaan kärsivät suorasta ja joustavasta rahoituksen puutteesta. Jotta aloittavat yrittäjät saisivat ilmaa siipiensä alle, on rahoituksen lisäksi tärkeää Jutan mainitsema kummius, jossa kokeneempi tukee ja sparraa kokemattomampaa yrittäjää.
Aalto-yliopisto kehittää kasvuyrittäjyyteen tähtäävää koulutusohjelmaansa Standfordin yliopiston kanssa ja tämän yhteistyön puitteissa myös professori Steve Blankin vierailu Suomessa viime syksynä oli järjestetty.
Kannattaa ehdottomasti käydä kylässä AaltoEs:ssä! Vaikka ei heti kiipeäisikään lauteille löylyä ottamaan =) Kun käy tuulettumassa muualla ja ottamassa itseensä etäisyyttä, raikastuu mukavasti omat ajatukset ja tekeminenkin saa uutta virtaa.
t. Anita
Hei,
VastaaPoistaTämä on visuaalisesti ja sisällöllisesti mielenkiintoisesti toteutettu muoto raportoida oppimista ja oppimistuloksia opettajankoulutuksessa.
Teemana yrittäjyys tulee esiin molella tavalla nivoutuneena eri yhteyksiin.
Aivan kiitettävää tekstiä ja hyvää raportointia.
Anita,
VastaaPoistakiitos ajattelemaan tyrkkäävästä alustuksestasi! Etenkin nuoren yrittäjän haastattelu on oiva idea!
Tuija,
olen sukulaisnuorten myötä seurannut intoa puhkuvien aaltoessiläisten puuhia. Kunpa itsekin vielä jaksaisi suhtautua asioihin samalla intohimolla ja tarmolla! Yksi mielenkiintoinen piirre Aaltoes:sa on: oikeastaan se ei ole koulujuttu ollenkaan, vaan opiskelijayhteisö (joka toki saa rahoitusta Aalto-yliopistolta). Aaltoes syntyi taikilaisten, kauppislaisten ja teekkarien yhteiseksi jutuksi jo ennen kuin korkeakoulut saivat kaikki viralliset yhdistymiskiemurat hoidettua. Sitäkin olen miettinyt, pitääkö paikan olla tuollainen "koulun ulkopuolinen", että nuoret ottavat sen omakseen. Onko niin, että "virallisissa koulun hankkeissa" valta on lopulta aina muilla (opettajilla, projektityöntekijöillä...) kuin nuorilla itsellään. Ja entäs jos touhu lähtee lentoon tuolla tavalla koulun kyljessä, voisiko siitä silti saada suorituksia myös virallisiin tutkintoihin? Nykyisinä AHOT-aikoina tämän tietysti pitäisi toteutua, mutta en silti yhtään ihmettelisi, jos esim. joku viimevuotisen upean Suomi hyvinvoinnin jälkeen-tapahtuman järjestelyihin osallistunut olisi saanut markkinointiviestinnän opettajalta hylsyn (tämä on täysin fiktiivinen esimerkki!), kun ei ollut ehtinyt osallistua tenttiin organisoidessaan 1700 osallistujaa vetäneen tapahtuman monimediaista viestintää! Meillä opettajilla on välillä turhan tiukka usko siihen, että vain meidän tunneillamme voi oppia! (Sori, meni sivuraiteille, mutta vakavastikin olen sitä mieltä, että oppilaitoksissa AHOT-ajattelun ja yrittäjyyskasvatuksen kannattaa kulkea käsikynkkää!)
Komppaan Anonyymiä: kyllä tällä formaatilla varmasti tavoittaa laajemman yleisön kuin 20-sivuisella raportilla :) Hyvää jatkoa raikkaalla linjallasi!
t. Irmeli
Hei Anita,
VastaaPoistablogisarjasi on hyvin mielenkiintoinen nk. hankekirjoittamisen näkökulmasta. Se tuo esiin erityisesti hankekirjoittamisen multimodaalisuutta, ja tätä kautta oletkin osallistunut tärkeällä tavalla hanketoimintaan liittyvän kirjoittamisen ja uusien kirjoittamisen genrejen kehittämiseen.
Onnea myös opettajan työhön!
t. Pirjo Lambert
Hei Pirjo!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Uskon muutoksessa ja kehittämisessä avoimuuden, osallisuuden ja yhteistoiminnan voimaan, joten inspiroiduin kovasti tästä uudenlaisesta tavasta sekä toteuttaa että kirjoittaa hankkeesta ja hankkeessa.
Oma tutkimushankkeesi interventionistisesta kirjoittamisesta on kovin mielenkiintoinen! Vauhdittaa varmasti ammattikorkeakoulujen kehittämistehtävää ja työelämän kehittämistä arjessa käytännön tasolla.
Tsemppiä sinulle tutkimustyöhösi!
t. Anita